24.3.2010 Jyväskylä
Julkaisuvapaa
Tilat haltuun - Jyväskylän yliopiston taideopiskelijat julistavat antilakon
Kuka huomaa jos taiteiden opiskelija on lakossa? Kuka huomaa jos yliopistoa ei enää ole? Nuoret opiskelijaradikaalit ovat päättäneet rakentaa rinnakkaistodellisuuden, jossa yliopiston tyhjät tilat on täytetty kauan kaivatulla oppimismahdollisuudella. Rahanpuutteesta nalkuttamisen sijaan tällä kertaa keskitytään yliopiston sisällöllisiin homekasvustoihin. Nyt tuuletetaan oikein kunnolla!
Me, Jyväskylän yliopiston Taiteiden ja kulttuurin tutkimuksen laitoksen opiskelijat, otamme opetustilamme Juomatehtaan haltuun 8.-9.4.2010. Tapahtumamme TUTKINTOTEHDAS on kaksipäiväinen mielenilmaus koskien oppiaineidemme asemaa uudistuvassa yliopistossa opiskelijan näkökulmasta. Lisäksi haluamme ottaa kantaa taide- ja kulttuurialan asemaan innovaatioyhteiskunnassa.
Mikä on yliopiston tarkoitus, jos se toimii vain tutkintojen tuottajana? Opetuksen vähäisyys laitoksellamme ajaa niin opiskelijoita kuin henkilökuntaakin ahtaalle. Tuntuu kummalliselta, että itse opiskelijoita pidetään rasitteena yliopiston resursseille. Myös kulttuurialan tulevaisuutta pohtiessa täytyy muistaa, että osaamisellamme on tarve, arvo ja hinta. Valtion tehokkuus ja hyvinvointi ovat myös meistä kiinni. Haluamme korostaa, että yliopiston pääoma on ajattelu, ei raha. Vai voiko sivistykselle antaa hintaa?
Opiskelijoiden ajauduttua sivuun heitä koskevasta päätöksenteosta tahdomme käyttää ääntämme ja ottaa osaa valtakunnalliseen keskusteluun niin taidealan kuin yliopistonkin tulevaisuudesta. Kahdelle päivälle on koottu opetussuunnitelma, jossa toteutuvat ajatuksemme siitä, mitä opetuksen laitoksellamme tulisi olla. Opiskelijoiden lisäksi tapahtumassa kuullaan vierailevia luennoitsijoita, keskustelijoita ja päättäjiä. Tutkintotehtaassa tehdään myös taidetta ja pedagogisia kokeiluja. Lisäksi sen tiloissa esiintyy taiteilijoita.
Tutkintotehdas aukeaa torstaina 8.4. kello 10. Tapahtuma on päivisin kaikille avoin.
Jyväskylän yliopisto
Juomatehdas
Vapaudenkatu 25
40100 Jyväskylä
Yhteystiedot:
Rosa Kuosmanen
rosa.kuosmanen(at)jyu.fi
050 4653462
Kyösti Ylikulju
kyosti.ylikulju(at)jyu.fi
044 5789485
perjantai 26. maaliskuuta 2010
keskiviikko 24. maaliskuuta 2010
Yhteinen yliopisto - Yliopistomanifesti
Megafonilta terveisiä Tutkintotehtaalle:
Yliopistomanifesti 1.0
Copyleft
Yliopistomanifesti 1.0
Copyleft
Yhteinen yliopisto ja yhteinen tilanne
Opiskelijat eivät missään nimessä elä työtä koskevien ristiriitojen ulkopuolella. Koulutusjärjestelmä on keskeinen luokkajaon uusintamisen paikka. Koulutusjärjestelmä on ihmisiä hienovaraisesti erittelevä koneisto, joka tuottaa työvoimaa talouskasvun tarpeisiin. Työvoimaa ollaan jakamassa palvelusluokkaan, koulutettuihin ketjutyöntekijöihin sekä huippuosaajiin. Näistä kahta ensimmäistä voidaan nimittää prekaariksi työvoimaksi.
Opiskelijat ovat paitsi tulevaisuuden työvoimaa, huomattavan usein jo opiskeluaikanaan tärkeä halpatyövoiman reservi. Erityinen merkityksellistä tämä sosiaalinen, kielitaitoinen ja joustava työvoima on kaupunkien palvelualan yrityksille. Oppilaitokset ovat kuin opetusministeriön lahja paikkakuntiensa elinkeinoelämälle.
Tulevaisuuden työvoimana opiskelijat elävät käytännössä pakotettuina opiskelemaan. Välivuosien pitäminen on yhä hankalampaa ja valmistumistahtia kiihdytetään. Yliopisto-opetusta koulumaistetaan ja yhä useammat ohjataan ammattikorkeakoulun puolelle. Avoimen yliopiston opetus korvaa yliopisto-opetusta varsinkin perusopintojen osalta, jolloin joidenkin alojen sisäänotossa korostuu väistämättä maksullisuus. Koulutus ei suinkaan ole yhteiskunnan pyyteetön lahja, vaan läpeensä laskelmoitu keino tuottaa inhimillistä pääomaa taloudellisia kasvutarpeita varten.
sunnuntai 21. maaliskuuta 2010
Manifestin takaa
Manifestimme on tähän mennessä herättänyt kiitettävästi keskustelua ja osin kiivastakin vastarintaa. Kärjistettyjen vaatimusten suomentaminen osaltaan tuhoaa manifestin alkuperäistä tarkoitusta herättää pohtimaan, mitä on opiskelijuus, kansalaisuus ja ihmisyys poliittisten määreiden mukaan, mutta taiteen tutkijana sorrun nyt kuitenkin oman tekstini jonkinlaiseen tulkintaan.
Taiteen ja kulttuurin tutkimuksen yhteiskunnallisen aseman ymmärtämistä alan ulkopuolelta vaikeuttanee edelleen taidetta taiteen vuoksi -ajattelu, joka pitää taiteen ja kulttuurin erillään varsinaisesta elämästä. Taide siis nähdään osana ainoastaan omaa taiteen sfääriään sen sijaan, että sen voitaisiin tulkita olevan taustalla kaikessa yhteiskunnallisessa toiminnassa. Taiteen ja kulttuurin tutkimuksen tarkoitus ei ole tuottaa tai kaupata taide-esineitä ja tämän kautta edesauttaa rahan kiertämistä markkinoilla. Alan opiskelun ytimessä on sen sijaan kulttuurin merkityksien ymmärtäminen: mitä taide ja kulttuuri ovat merkinneet eri aikakausina ja mitä ne merkitsevät nyt? Koulutuksemme kautta sijoitumme työtehtäviin, jotka kehittävät edelleen suomalaista kulttuurin kenttää nostamalla esille taidetta, joka pohtii omalle ajallemme olennaisia kysymyksiä. Tärkeimpiä taiteen ominaisuuksia ovat itsestäänselvyyksinä pidettyjen asioiden näkeminen toisin ja keskustelun herättäminen, toki esteettistä nautintoa unohtamatta.
Tämänhetkisessä yhteiskunnallisessa keskustelussa korostuvat yhteiskunnan yksilölle asettamien vaatimusten jatkuva kiristyminen, samalla kun pyritään itsepintaisesti pitämään kiinni perinteisistä käsityksistä työn, teollisuuden, talouskasvun ja viennin merkityksistä. Globalisaation toinen aalto uhkaa siirtää ajatustyön tehtaiden perässä länsimaiden ulkopuolelle. Vanhoista rakenteista ei suostuta luopumaan, samalla kun paniikinomaisesti vaaditaan uusia innovaatioita. Huippututkimusta rajoitetaan tiukoin budjetein, mutta toisaalta edes laadukkaaseen perusopetukseen ei olla valmiita satsaamaan. Yliopistolaitoksen uudistukset kuormittavat parhaimpia tutkijoita pikkumaisella byrokratialla ja "innovaatiot" on tuotteistettu tapahtumaan tietyn kaavan mukaisesti. Sama tapahtuu työelämässä tuottavuusohjelmien kautta. Työssäuupuminen on arkipäivää ja hyvinvointiyhteiskunta enää vain sanahelinää. Koululaitoksemme tuottaa ahdistuneita ihmisiä, jotka kuitenkin edelleen menestyvät paperilla Pisa-kokeissa.
Manifestissamme peräänkuulutamme todellisia innovaatioita, jotka johtaisivat hyvinvointiin ja parempaan ymmärrykseen elämästä. Näemme luovuuden, taiteen ja kulttuurin olennaisina osina tuohon päämäärään tähtäämisessä. Se nykytermeillä luotu tuotantotehokas ihmisyys, joka toteuttaa itseään kuluttamalla, on aikamme tuote, jonka olemassaolon tahdomme kiistää. Taide ja kulttuuri ovat keinoja nähdä oma arki arvokkaana, ei ainoastaan välineenä työvuoden kahteen lomaviikkoon, joiden aikana on tiivistetysti mahdollista kokea vuoden parhaat elämykset ja merkitykselliset asiat.
Viimeaikaisessa taidekeskustelussa on nostettu korostetusti esiin taidemaailman jakautumista oikeistolaiseen ja vasemmistolaiseen. Kaikelle ihmisyydelle olennaiset piirteet, kuten yhteisöllisyys, uteliaisuus, kokeilevien uusien muotojen etsiminen ja ylipäätään kiinnostus maailman ilmiöihin on leimattu taiteessa ilmeneväksi vasemmistolaiseksi ideologiaksi. Sen sijaan, että haluaisimme edistää jotain leimallisesti puoluepoliittisesti sidonnaista agendaa, toivomme, että edes kulttuuri voisi olla jotain, josta yksilö voisi nauttia sen tarjoamien elämysten kautta, ilman että pitäisi pohdiskella, millaista taidetta oman puoluekannan mukaan tulisi arvostaa.
Ehkä eniten yleistä hämmästystä on kuitenkin herättänyt asenteemme rahaa kohtaan. Raha mahdollistaa asioita, joten sillä on selkeä arvo. Mutta onko tuon arvon oltava itseisarvo? Valmiutemme luopua elintasostamme tarkoittaa ensisijaisesti sitä, että haluamme elää paremmin ja ymmärtää enemmän sen sijaan, että käyttäisimme aikamme odotellen eläkeiän tarjoamaa mahdollisuutta itsensä toteuttamiseen.
Anna-Kaisa Koski
Taiteen ja kulttuurin tutkimuksen yhteiskunnallisen aseman ymmärtämistä alan ulkopuolelta vaikeuttanee edelleen taidetta taiteen vuoksi -ajattelu, joka pitää taiteen ja kulttuurin erillään varsinaisesta elämästä. Taide siis nähdään osana ainoastaan omaa taiteen sfääriään sen sijaan, että sen voitaisiin tulkita olevan taustalla kaikessa yhteiskunnallisessa toiminnassa. Taiteen ja kulttuurin tutkimuksen tarkoitus ei ole tuottaa tai kaupata taide-esineitä ja tämän kautta edesauttaa rahan kiertämistä markkinoilla. Alan opiskelun ytimessä on sen sijaan kulttuurin merkityksien ymmärtäminen: mitä taide ja kulttuuri ovat merkinneet eri aikakausina ja mitä ne merkitsevät nyt? Koulutuksemme kautta sijoitumme työtehtäviin, jotka kehittävät edelleen suomalaista kulttuurin kenttää nostamalla esille taidetta, joka pohtii omalle ajallemme olennaisia kysymyksiä. Tärkeimpiä taiteen ominaisuuksia ovat itsestäänselvyyksinä pidettyjen asioiden näkeminen toisin ja keskustelun herättäminen, toki esteettistä nautintoa unohtamatta.
Tämänhetkisessä yhteiskunnallisessa keskustelussa korostuvat yhteiskunnan yksilölle asettamien vaatimusten jatkuva kiristyminen, samalla kun pyritään itsepintaisesti pitämään kiinni perinteisistä käsityksistä työn, teollisuuden, talouskasvun ja viennin merkityksistä. Globalisaation toinen aalto uhkaa siirtää ajatustyön tehtaiden perässä länsimaiden ulkopuolelle. Vanhoista rakenteista ei suostuta luopumaan, samalla kun paniikinomaisesti vaaditaan uusia innovaatioita. Huippututkimusta rajoitetaan tiukoin budjetein, mutta toisaalta edes laadukkaaseen perusopetukseen ei olla valmiita satsaamaan. Yliopistolaitoksen uudistukset kuormittavat parhaimpia tutkijoita pikkumaisella byrokratialla ja "innovaatiot" on tuotteistettu tapahtumaan tietyn kaavan mukaisesti. Sama tapahtuu työelämässä tuottavuusohjelmien kautta. Työssäuupuminen on arkipäivää ja hyvinvointiyhteiskunta enää vain sanahelinää. Koululaitoksemme tuottaa ahdistuneita ihmisiä, jotka kuitenkin edelleen menestyvät paperilla Pisa-kokeissa.
Manifestissamme peräänkuulutamme todellisia innovaatioita, jotka johtaisivat hyvinvointiin ja parempaan ymmärrykseen elämästä. Näemme luovuuden, taiteen ja kulttuurin olennaisina osina tuohon päämäärään tähtäämisessä. Se nykytermeillä luotu tuotantotehokas ihmisyys, joka toteuttaa itseään kuluttamalla, on aikamme tuote, jonka olemassaolon tahdomme kiistää. Taide ja kulttuuri ovat keinoja nähdä oma arki arvokkaana, ei ainoastaan välineenä työvuoden kahteen lomaviikkoon, joiden aikana on tiivistetysti mahdollista kokea vuoden parhaat elämykset ja merkitykselliset asiat.
Viimeaikaisessa taidekeskustelussa on nostettu korostetusti esiin taidemaailman jakautumista oikeistolaiseen ja vasemmistolaiseen. Kaikelle ihmisyydelle olennaiset piirteet, kuten yhteisöllisyys, uteliaisuus, kokeilevien uusien muotojen etsiminen ja ylipäätään kiinnostus maailman ilmiöihin on leimattu taiteessa ilmeneväksi vasemmistolaiseksi ideologiaksi. Sen sijaan, että haluaisimme edistää jotain leimallisesti puoluepoliittisesti sidonnaista agendaa, toivomme, että edes kulttuuri voisi olla jotain, josta yksilö voisi nauttia sen tarjoamien elämysten kautta, ilman että pitäisi pohdiskella, millaista taidetta oman puoluekannan mukaan tulisi arvostaa.
Ehkä eniten yleistä hämmästystä on kuitenkin herättänyt asenteemme rahaa kohtaan. Raha mahdollistaa asioita, joten sillä on selkeä arvo. Mutta onko tuon arvon oltava itseisarvo? Valmiutemme luopua elintasostamme tarkoittaa ensisijaisesti sitä, että haluamme elää paremmin ja ymmärtää enemmän sen sijaan, että käyttäisimme aikamme odotellen eläkeiän tarjoamaa mahdollisuutta itsensä toteuttamiseen.
Anna-Kaisa Koski
keskiviikko 17. maaliskuuta 2010
perjantai 5. maaliskuuta 2010
Miksi Tutkintotehdas?
Huoli opiskelijan asemasta kasvaa. Valitettavasti opiskelijat ovat ajautuneet sivuun tai vain sivuutettu keskustelusta. Tutkintotehtaan avulla tahdomme saada äänemme kuuluviin. Toivomme tapahtumalle laajempaakin mediahuomiota sekä nostavamme opiskelijoiden kannan mukaan valtakunnalliseen keskusteluun. Toivomme myös, että tapahtumamme voisimme toimia tietyllä tapaa esimerkkinä vastaavissa tilanteissa oleville oppiaineille, jotka joutuvat taistelemaan innovaatioyliopiston tuotantotehokkuusvaatimusten ristipaineissa. Haluamme osoittaa, että olemme motivoituneita paitsi opiskelemaan, myös ottamaan osaa keskusteluun niin taiteesta kuin yliopiston tulevaisuudestakin.
Juomatehtaan haltuunotto toteutetaan rakentavassa hengessä. Tarkoituksenamme on koota kahdelle päivälle opetussuunnitelma, jossa toteutuvat ajatuksemme siitä, mitä opetuksen Taikussa tulisi olla. Käytämme käytössämme olevan ajan tehokkaasti ja pyrimme järjestämään myös yöluentoja. Olemme kutsuneet paikalle vierailevia luennoitsijoita, keskustelijoita ja päättäjiä. Lisäksi järjestämme itse kokeiluja vaihtoehtoisista opetusmuodoista, jotka usein tuomitaan liian kalliiksi/hankaliksi toteuttaa.
Tapahtuma on päivisin kaikille avoin. Paikalle toivotaan kuulijoita sankoin joukoin. Opiskelijat ovat myös tervetulleita suunnittelemaan tapahtuman opetustarjontaa ja toteutusta. Kerro siis meille, mitä haluaisit Taikussa oppia tai mikä parempaa – opeta itse!
Juomatehtaan haltuunotto toteutetaan rakentavassa hengessä. Tarkoituksenamme on koota kahdelle päivälle opetussuunnitelma, jossa toteutuvat ajatuksemme siitä, mitä opetuksen Taikussa tulisi olla. Käytämme käytössämme olevan ajan tehokkaasti ja pyrimme järjestämään myös yöluentoja. Olemme kutsuneet paikalle vierailevia luennoitsijoita, keskustelijoita ja päättäjiä. Lisäksi järjestämme itse kokeiluja vaihtoehtoisista opetusmuodoista, jotka usein tuomitaan liian kalliiksi/hankaliksi toteuttaa.
Tapahtuma on päivisin kaikille avoin. Paikalle toivotaan kuulijoita sankoin joukoin. Opiskelijat ovat myös tervetulleita suunnittelemaan tapahtuman opetustarjontaa ja toteutusta. Kerro siis meille, mitä haluaisit Taikussa oppia tai mikä parempaa – opeta itse!
torstai 4. maaliskuuta 2010
Manifesti
"Haluamme osaksi innovaatioyliopistoa. Kieltäydymme haaskaamasta kunnon kansalaisten maksamia verovaroja nimelliseen yliopistotutkintoon, joka vie meidät kortistoon. Kieltäydymme kiipeämästä siitä, missä aita on matalin. Vaadimme tehokkaampaa strategiaa ja tuotantotehokkuutta opintoihimme: lisää opinto-ohjausta, keskustelua, avoimuutta ja jatkuvuutta.
Valtion tehokkuus on meidän osaamisestamme kiinni. Haluamme tuottaa hyvinvointia ja innovoida uusia toimintatapoja. Osaamistamme haluamme päästä toteuttamaan mahdollisimman tehokkaasti jo opiskeluaikana ilman, että olemmassaolomme rajoitetaan ainoastaan äänettömän 'opiskelijakansalaisen' tasolle. Haluamme maksaa veroja!
Meille, lama-ajan lapsille, tuotantotehokkuus on synonyymi normaalille.
Haluamme laskea elintasoamme, jotta eläkepommi saataisiin purettua.
Haluamme ylittää sektorirajat ja luopua vastakkainasetteluista.
Haluamme, että meistä koulutetaan keskustelevia kosmopoliitteja ja haluamme viedä Suomen maailmankartalle. Haluamme tehdä asiat ensimmäisinä, paremmin kuin kukaan muu, koskaan. Haluamme olla uusi Nokia! Emme suostu menemään lakkoon!"
Valtion tehokkuus on meidän osaamisestamme kiinni. Haluamme tuottaa hyvinvointia ja innovoida uusia toimintatapoja. Osaamistamme haluamme päästä toteuttamaan mahdollisimman tehokkaasti jo opiskeluaikana ilman, että olemmassaolomme rajoitetaan ainoastaan äänettömän 'opiskelijakansalaisen' tasolle. Haluamme maksaa veroja!
Meille, lama-ajan lapsille, tuotantotehokkuus on synonyymi normaalille.
Haluamme laskea elintasoamme, jotta eläkepommi saataisiin purettua.
Haluamme ylittää sektorirajat ja luopua vastakkainasetteluista.
Haluamme, että meistä koulutetaan keskustelevia kosmopoliitteja ja haluamme viedä Suomen maailmankartalle. Haluamme tehdä asiat ensimmäisinä, paremmin kuin kukaan muu, koskaan. Haluamme olla uusi Nokia! Emme suostu menemään lakkoon!"
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
