Mistä on pieni Suomi tehty? Kohti eläköitymisen Satumaata lipuvat sukupolvet kertovat tarinoita kunniakkaasta rakennustyöstä. Tämä maa on sisulla tyhjästä luotu ja nyt meille valmis. On aika tarttua ohjaksiin ja pistää pyörät pyörimään. Nousun on jatkuttava, vähintään kolmella prosentilla vuodessa. Suomen tulevaisuus kimmeltää menestyksen moottoritiellä ja valo tunnelin päässä on sytytetty.
Mutta nykynuoret ovatkin mukavuudenhaluisia. Yliopistoilla viihdytään liian kauan ja valmistumiset venähtävät. Jotkut menetetyt lupaukset valitsevat vapaaehtoisesti jopa pienemmän palkan ja etsivät syntisesti onneaan tavarataivaan ulkopuolelta. Mikä avuksi kun unelmien Suomi ei kiinnostakaan? Kun lottovoittona saatu hyvinvointi- ja innovaatioyhteiskunta saa kiittämättömät kapinoimaan?
Joka kuritta kasvaa se kunniatta kuolee. Ratkaisuna ongelmaan muutetaan koulutus kilpailuksi ja pistetään ihmiset ja oppialat toisiaan vastaan. Tulevaisuus on entisensä kunhan rajataan ja keskitetään riittävästi. Kilpailussa heikot karsiutuvat ja lahjakkaat selviävät. Se on luonnon laki. Syvälliset keskustelut ja kirjastoissa lorviminen eivät isänmaatamme pelasta.
Luova ala kerää silti arvostusta oikein hyödynnettynä. Päättäjien ja hallitusten keskuudessa se kukkii strategioissa ja juhlapuheissa. Kuinka kauniilta yliopiston tulevaisuus kuulostaakaan, vaikka pinnan alla puhuttaisiin laitosten lakkauttamisista ja kirjastojen tuhoamisista. Oikein sanoin esitettynä mikä tahansa on hyvää ja kaunista, hyväksi jokaiselle. Mielikuvien kilpaillessa ehostus on parasta tehostusta. Sanat vain tekoina muistetaan.
Seuraa tarina:
Juomatehtaalla sijaitseva Jyväskylän yliopiston taiteiden ja kulttuurin tutkimuksen laitoksen kirjasto haluttiin lakkauttaa. Kirjat määrättiin siirrettäväksi pääkirjastolle ja vähitellen osaan siirrosta suostuttiinkin. Pääkirjastoltahan luvattiin hyvät tilat, joissa tieto säilyisi. Opiskelijoiden hämmennystä poistamaan seinälle kiinnitettiin tiedote uudelleenjärjestelystä, jonka jälkeen kirjat palaisivat paikoillensa.
Puolisen vuotta kului eikä kirjoihin sen kummemmin kiinnitetty huomiota, nehän olivat joko uudelleenjärjestelyssä tai pääkirjastolla. Tuli kevät ja tuli toukokuu. Tuli Yläkaupungin yö -kaupunkifestivaali, jonka yhteydessä järjestetään kirjatori, kirjaston poistokirjojen myyntitapahtuma. Huomattava osa Juomatehtaan kirjaston kirjallisuudesta myytiin kirjaston toimesta ilman ennakkoilmoitusta pilkkahinnalla nopeimmille. Sen pituinen se.
Nyt nilkuttava kirjasto lienee seuraavassa vaiheessa helppo kohde täydelle lakkautukselle. Eihän se toimi. Muutama yliopiston henkilökunnan edustaja ehti pelastaa yksittäisiä kirjoja. Niitä pitää säilyttää visusti piilossa työhuoneen kaapeissa, etteivät ne ”katoaisi”. Mieleen tulee lainaus 1800-luvun alun Saksasta: ”Siellä, missä ensiksi poltetaan kirjoja, poltetaan seuraavaksi ihmisiä.” Mutta sehän olisi Hitler-kortti.
--Kyösti
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti